Helteinen Haapsalu

Jihuu, Tallinnan tarinat jatkuvat jälleen! Voitte siis huokaista helpotuksesta – lempibloggarinne on palannut pitkähköltä päivitystauolta. Varmaan palatte halusta tietää, miten loppukevät ja alkukesä ovat minulta sujuneet. Ai, ette? Kerron joka tapauksessa. Toukokuun olin enimmäkseen töissä, käväisin Turussa ja loppukuusta vielä konferenssissa Madeiralla. Varsin ikävä konferenssipaikka. Kesäkuun alkupuolen paiskoin vielä hiukan lisää töitä, ja juhannuksesta lähtien lomailimme Suomessa.

Tai no, piipahdimmehan me myös täällä Virossa puolivälissä lomaa. Nokkelimmat ovat jo varmaan päätelleet otsikosta, mihin pieni Viron-reissumme keskellä Suomi-lomaa suuntautui. Aivan oikein! Kävimme Haapsalussa.

Haapsaluun ei kulje enää junia, mutta vanha asema on yhä pystyssä.

Haapsalu on viehättävä, pieni merenrantakaupunki Viron länsirannikolla, noin 100 kilometrin päässä Tallinnasta. Kuten Pärnu, sekin tuli aikoinaan kuuluisaksi kylpylöistään. Myös me yövyimme kylpylässä, joka sijaitsi ihan meren ja (kuulemma) kaupungin parhaan hiekkarannan äärellä. Meillä kävi valtava tuuri, sillä Haapsalussa viettämämme vajaat kolme päivää sattuivat olemaan tämän kesän (toistaiseksi) ainoat hellepäivät, niin (Pohjois-)Virossa kuin Suomessakin. Pääsimme siis myös todella testaamaan tuon hiekkarannan, ja uimaankin uskaltauduin (merivesi oli yllätyksekseni yli +20-asteista, eli lämpimintä vettä, missä olen uinut tänä kesänä). 

Haapsalun keskustaan oli hotelliltamme noin parin kilometrin kävelymatka. Ehdimme parissa päivässä koluta aika perusteellisesti etenkin vanhan kaupunginosan, jossa on kauniita, vanhoja puutaloja ja keskiaikaisen piispanlinnan rauniot. 

Kaunis kävelyreitti keskustaan.

Piispanlinna oli pienoinen pettymys, mutta ehkä olisimme saaneet kierroksesta enemmän irti oppaan kanssa. Linnan raunioiden yhteydessä sijaitsevan tuomiokirkon Valkeaa Daamia emme myöskään harmiksemme nähneet, mutta hän ilmestyykin yhteen kirkon ikkunoista vain elokuussa täydenkuun aikaan.

Valkean Neitsyen ikkuna

Melkein alkuperäinen ovi.

Haapsalun kiinnostavimmaksi nähtävyydeksi osoittautui Astrid Lindgrenin lastenkirjojen kuvittajan Ilon Wiklandin elämän ja kuvitusten ympärille rakennettu teemamuseo, Iloni Imedemaa (Ilonin Ihmemaa). Wikland on syntyjään virolainen kuvataiteilija. Hän vietti lapsuutensa Haapsalussa, mutta joutui vuonna 1944 pakenemaan Neuvostoliiton miehitystä Ruotsiin, missä hän myöhemmin tutustui Astrid Lindgreniin ja alkoi tehdä tälle kuvituksia. 

"Olen aina täällä."

Nuoren Ilonin matkalaukku pakomatkalla Ruotsiin.

Yhdessä Haapsalun viehättävistä vanhoista puutaloista ja sen pihapiirissä sijaitseva Iloni Imedemaa osoittautui todelliseksi ihmemaaksi. Paikka on varmasti etenkin lasten mieleen, mutta kyllä se ihastutti myös minua, jolle tuli omassa lapsuudessani Astrid Lindgrenin tuotanto hyvinkin tutuksi. Jännää, miten hyvin noiden kirjojen kuvitus oli jäänyt mieleen! Niitä on tutkittu aikoinaan tarkkaan. Suosittelen kaikille Lindgrenin tarinoiden ja Wiklandin piirrosten ystäville! 

Melukylän lapset

 

Haapsalun ruotsalaismuseo – alueella on asunut aikoinaan paljon ruotsinkielistä väkeä eli ”rantaruotsalaisia”, joista suurin osa pakeni toisen maailmansodan aikana Ruotsiin – jäi meiltä vielä käymättä. Ensi kerralla sitten.

Haapsalussa on paljon kivoja ravintoloita ja houkuttelevia terasseja sekä kahviloita. Hiljattain kunnostetussa Kuursaalissa eli upeassa 1800-luvun pitsihuvilassa, joka oli ennen neuvostoaikaa suosittu illanvietto- ja juhlapaikka, oli mukavaa syödä lounasta meren liplattaessa ikkunan takana (vesi oli tosin juuri Kuursaalin vieressä aika roskaisen ja likaisen näköistä..). Kuursaalissa saisi varmaan myös järjestettyä upeat häät! Järjestäisikö joku ja kutsuisi minutkin? 

 

Kärme Küülik -ravintolassa puolestaan oli hyvää pitsaa ja hassu, vähän vinksahtanut sisustus. Viimeisenä päivänä istuskelimme vielä Muuriääre kohvikin viihtyisällä terassilla kukkien keskellä, kylmiä juomia siemaillen.

Haapsalu on täydellinen yhdistelmä tekemistä ja tekemättömyyttä - ihanteellinen kesäkaupunki, siis. Kannattaa tutustua!

Ravintolat Salt ja F-hoone - hypetyksen arvoisia?

Vihdoinkin pääsin tutustumaan näihin kahteen, kovasti kehuttuun tallinnalaiseen ravintolaan. 

Saltissa kävimme pääsiäislauantaina siskoni ja tämän poikaystävän kanssa. Olimme varanneet pöydän etukäteen ja hyvä niin, sillä pieni ravintola Kadriorgin kaupunginosassa oli melkein täynnä. Suurin osa asiakkaista kuulosti olevan suomalaisia, mikä ei tullut suurena yllätyksenä, sillä tästä ravintolasta on kirjoitettu viime aikoina paljon Suomen lehdissä. Ilman Saltin saamaa positiivista julkisuutta sinne ei välttämättä tulisi eksyttyä, sillä se on kadulle päin aika huomaamaton ja rakennus, jossa ravintola sijaitsee, viittaa johonkin paljon nuhjuisempaan kuin mitä sisätiloista paljastuu. 

Huolimatta suomalaisasiakkaiden yliedustuksesta ja suomea sujuvasti puhuvasta tarjoilijasta Salt ei ole mikään Amarillo, vaan osoittautui erittäin tyylikkääksi ja viihtyisäksi ravintolaksi. Sisustus oli muodikkaan pelkistetty ja retro (vai pitääkö nykyään sanoa retron sijaan steampunk?), ja ruoka oli herkullista. Listalla ollutta lammasta emme päässeet maistamaan, sillä se oli ehtinyt jo loppua, mutta tilaamamme kala-, äyriäis- ja possuannokset olivat kaikki todella hyviä. Itse otin kalaa, ja ensi kerralla taidan kokeilla siskoni valitsemaa rapurisottoa, mikäli se on silloin vielä listalla. Myöskään jälkiruoissa ei ollut valittamista. Ainoa miinus oli ehkä annosten pienehkö koko, sillä Virossa olen jo tottunut siihen, että ravintola-annokset ovat useimmiten suurempia kuin Suomen ruokapaikoissa.  Koko lysti viineineen maksoi neljältä hengeltä yhteensä noin sata euroa, joten Saltin hinnoissa ei sen sijaan ollut valittamista. 

Iittalan kupit - ilmankos suomalaiset tykkäävät!

Suklaafondant, kahvijäätelöä ja kinuskikastiketta. Tässä annoksessa oli vähän kaikkea.

Liityn Saltia kehuvien joukkoon – käykää ihmeessä, jos haluatte tutustua moderniin virolaiseen ravintolakulttuuriin! Paikka ei sijaitse ihan keskustassa, mutta se on lyhyen ratikka- ja kävelymatkan päässä.

Syntymäpäiväni kunniaksi päätimme viimein tutustua myös paljon puhuttuun F-hoone -ravintolaan Telliskivessä. Suomalaiset ovat tietysti kohisseet paikasta jo pitkään, mutta se tuntuu olevan myös paikallisten, etenkin pari- kolmekymppisten, suosiossa. Telliskiven entinen teollisuusalue Kalamajan kupeessa on noussut viime vuosina erittäin suosituksi hipsterien näyttäytymispaikaksi (enkä sano tätä millään pahalla). Sitä voisi kutsua jopa uudeksi Kalamajaksi. Alue on täynnä hauskoja pikkuputiikkeja ja vähän isompiakin sisustusliikkeitä sekä viihtyisiä baareja ja ravintoloita. 

F-hoone sijaitsee vanhassa teollisuushallissa. Katto on korkealla ja ikkunat suuria. Tämän ravintolan jos minkä sisustus on niin retroa ja steampunkia kuin olla saattaa! Ei mitään turhaa hienostelua tai piiperrystä. Asiakaskunta oli perjantaina alkuillasta suurimmaksi osaksi nuorta, opiskelijoiden näköistä porukkaa, joista monet olivat tulleet paikalle isolla joukolla, mutta sekaan oli eksynyt myös muutama lapsiperhe ja joitain hiukan vanhempia pariskuntia – suomalaisturisteja, arvelisin. Osa asiakkaista oli tullut paikalle selvästi jo aiemmin päivällä, kannettavien naputtelusta päätellen töitä tekemään. 

Nuori asiakaskunta selittyy F-hoonen erinomaisella hinta-laatu-suhteella. Etenkin alkuruoaksi valitsemani grillattu vuohenjuusto sinapinsiemenillä ja punajuuripestolla ja jälkiruokavalintani eli crème brûlée vadelmasorbetin kera olivat hinnaltaan mitättömiä mutta maultaan taivaallisia. Pääruoaksi tilaamamme, F-hoonen oma hampurilainen eli furger, ei sen sijaan ollut yhtä onnistunut kokonaisuus, mutta listalla on myös monia muita vaihtoehtoja, joita täytyy testata seuraavilla käynneillä. Erityisesti F-hoonen kasvisruokia ovat monet ylistäneet. 

Täydellistä!

Suosittelen siis myös F-hoonetta, jos ette ole siellä vielä käyneet. Minä aion käydä toistekin. 

Tallinnalaistumisen merkkejä

Viimeisestä postauksestani on jo yli kuukausi. On aika tehdä asialle jotain! Ehkä joku lista olisi hyvä? Joo, ne toimivat aina.

Tässä siis erityisesti Tallinnassa asuvalle suomalaiselle hyödyllinen check-list asioista, jotka viittaavat keskivaikeaan tallinnalaistumiseen. Tunnista oireet ajoissa!

1. Kun astut raitiovaunuun tai bussiin, etsit lähimmän vapaan istumapaikan, mutta et suinkaan istuudu alas, vaan jäät ehtaan tallinnalaistyyliin epämääräisesti sivuttain seisomaan tyhjän paikan viereen sen selkänojasta tukea ottaen. Istumapaikka jää siis edelleen tyhjäksi, mutta siihen ei kuitenkaan voi enää istua kukaan muu, koska olet tukkinut tien. Vain mummot ja papat istuvat, hei! Ja hekin mieluummin jossain muualla kuin varaamallasi paikalla. Kyllä tässä joku logiikka on, aivan varmasti.

      2. Rahkan tunkeminen muovipötkylään on alkanut tuntua loistavalta ajatukselta. Miksei Suomessa ole keksitty tätä? Rahka purkissa, ihan liian helppo avata ja annostella. Elämässä pitää olla haastetta!

      3. Sinusta on alkanut tuntua, että ymmärrät venäjää. Kuulet sitä päivittäin melkein useammin kuin viroa.

  

      4. Tallinnan-laivan (tai sinulle nykyään Helsingin-laivan) taxfreemyymälä on menettänyt hohdokkuutensa. Katsot huvittuneena kalja- ja viinalaatikoita kassalle rahtaavia suomalaisia. Etsit laivasta nykyään ensimmäisenä parhaan vielä vapaana olevan istumapaikan ja alat vasta laivan lähestyessä satamaa harkita ostoksilla käymistä.

      5. Edes ruokakaupan alkoholiosasto ei tunnu sinusta enää paratiisilta. Saatat monilla kauppareissuilla jopa ohittaa sen kokonaan (siinä missä alkuaikoina kuljeskelit katselemassa hintoja hölmö hymy naamallasi). Mitä Suomi-turistit oikein kohkaavat? (Sitä paitsi esimerkiksi viini alkaa olla melkein yhtä kallista kuin Suomessa.)

6. Kaivat nykyään sateenvarjon esille ainoastaan pahimmalla rankkasateella, jos silloinkaan. Kastut mieluummin kuin näytät olevasi pientä sadetta pelkäävä nyhverö. Ethän sinä sokerista ole!

7. Olet lakannut hymyilemästä julkisilla paikoilla. Ilmeikkyys on heikkoutta, parempi säilyttää pokerinaama tilanteessa kuin tilanteessa! Jopa suomalaiset tuntuvat nykyään varsin iloiselta, avoimelta ja puheliaalta kansalta.

8. Käyt tätä nykyä vanhakaupungissa vain silloin, kun sinulla on sinne todella jotain asiaa.

9. Olet oppinut erottamaan katukuvasta jo pelkän olemuksen perusteella Tallinnan vironkieliset ja venäjänkieliset asukkaat. Ja tietysti suomalaiset turistit, joita välttelet kuin ruttoa (ks. edellinen kohta).

10. Jaak Joalan laulut saavat sinut liikuttumaan.





Jos nyökkäilit numeron 10 kohdalla, tautisi on edennyt jo niin pitkälle, ettei edes pidempi Suomen-vierailu tai Loirinuotiolla-maraton taida enää auttaa. Pärjäile!