Jihuu, Tallinnan tarinat jatkuvat jälleen! Voitte siis huokaista helpotuksesta – lempibloggarinne on palannut pitkähköltä päivitystauolta. Varmaan palatte halusta tietää, miten loppukevät ja alkukesä ovat minulta sujuneet. Ai, ette? Kerron joka tapauksessa. Toukokuun olin enimmäkseen töissä, käväisin Turussa ja loppukuusta vielä konferenssissa Madeiralla. Varsin ikävä konferenssipaikka. Kesäkuun alkupuolen paiskoin vielä hiukan lisää töitä, ja juhannuksesta lähtien lomailimme Suomessa.
Tai no, piipahdimmehan me myös täällä Virossa puolivälissä
lomaa. Nokkelimmat ovat jo varmaan päätelleet otsikosta, mihin pieni
Viron-reissumme keskellä Suomi-lomaa suuntautui. Aivan oikein! Kävimme
Haapsalussa.
Haapsaluun ei kulje enää junia, mutta vanha asema on yhä pystyssä. |
Haapsalu on viehättävä, pieni merenrantakaupunki Viron
länsirannikolla, noin 100 kilometrin päässä Tallinnasta. Kuten Pärnu, sekin
tuli aikoinaan kuuluisaksi kylpylöistään. Myös me yövyimme kylpylässä, joka
sijaitsi ihan meren ja (kuulemma) kaupungin parhaan hiekkarannan äärellä.
Meillä kävi valtava tuuri, sillä Haapsalussa viettämämme vajaat kolme päivää
sattuivat olemaan tämän kesän (toistaiseksi) ainoat hellepäivät, niin
(Pohjois-)Virossa kuin Suomessakin. Pääsimme siis myös todella testaamaan tuon
hiekkarannan, ja uimaankin uskaltauduin (merivesi oli yllätyksekseni yli
+20-asteista, eli lämpimintä vettä, missä olen uinut tänä kesänä).
Haapsalun keskustaan oli hotelliltamme noin parin
kilometrin kävelymatka. Ehdimme parissa päivässä koluta aika perusteellisesti
etenkin vanhan kaupunginosan, jossa on kauniita, vanhoja
puutaloja ja keskiaikaisen piispanlinnan rauniot.
Kaunis kävelyreitti keskustaan. |
Piispanlinna oli pienoinen pettymys, mutta ehkä olisimme
saaneet kierroksesta enemmän irti oppaan kanssa. Linnan raunioiden yhteydessä sijaitsevan tuomiokirkon Valkeaa Daamia emme myöskään harmiksemme nähneet, mutta
hän ilmestyykin yhteen kirkon ikkunoista vain elokuussa täydenkuun aikaan.
Valkean Neitsyen ikkuna |
Melkein alkuperäinen ovi. |
Haapsalun kiinnostavimmaksi nähtävyydeksi osoittautui Astrid
Lindgrenin lastenkirjojen kuvittajan Ilon Wiklandin elämän ja kuvitusten
ympärille rakennettu teemamuseo, Iloni Imedemaa (Ilonin Ihmemaa). Wikland on
syntyjään virolainen kuvataiteilija. Hän vietti lapsuutensa Haapsalussa, mutta
joutui vuonna 1944 pakenemaan Neuvostoliiton miehitystä Ruotsiin, missä hän
myöhemmin tutustui Astrid Lindgreniin ja alkoi tehdä tälle kuvituksia.
"Olen aina täällä." |
Nuoren Ilonin matkalaukku pakomatkalla Ruotsiin. |
Yhdessä Haapsalun viehättävistä vanhoista puutaloista ja sen
pihapiirissä sijaitseva Iloni Imedemaa osoittautui todelliseksi ihmemaaksi.
Paikka on varmasti etenkin lasten mieleen, mutta kyllä se ihastutti myös minua,
jolle tuli omassa lapsuudessani Astrid Lindgrenin tuotanto hyvinkin tutuksi.
Jännää, miten hyvin noiden kirjojen kuvitus oli jäänyt mieleen! Niitä on
tutkittu aikoinaan tarkkaan. Suosittelen kaikille Lindgrenin tarinoiden ja
Wiklandin piirrosten ystäville!
Melukylän lapset |
Haapsalun ruotsalaismuseo – alueella on asunut aikoinaan
paljon ruotsinkielistä väkeä eli ”rantaruotsalaisia”, joista suurin osa pakeni
toisen maailmansodan aikana Ruotsiin – jäi meiltä vielä käymättä. Ensi kerralla
sitten.
Haapsalussa on paljon kivoja ravintoloita ja
houkuttelevia terasseja sekä kahviloita. Hiljattain kunnostetussa Kuursaalissa
eli upeassa 1800-luvun pitsihuvilassa, joka oli ennen neuvostoaikaa suosittu
illanvietto- ja juhlapaikka, oli mukavaa syödä lounasta meren
liplattaessa ikkunan takana (vesi oli tosin juuri Kuursaalin vieressä aika
roskaisen ja likaisen näköistä..). Kuursaalissa saisi varmaan myös järjestettyä
upeat häät! Järjestäisikö joku ja kutsuisi minutkin?
Kärme Küülik
-ravintolassa puolestaan oli hyvää pitsaa ja hassu, vähän vinksahtanut
sisustus. Viimeisenä päivänä istuskelimme vielä Muuriääre kohvikin viihtyisällä
terassilla kukkien keskellä, kylmiä juomia siemaillen.
Haapsalu on täydellinen
yhdistelmä tekemistä ja tekemättömyyttä - ihanteellinen kesäkaupunki, siis. Kannattaa tutustua!