Vihdoinkin pääsin tutustumaan näihin kahteen, kovasti
kehuttuun tallinnalaiseen ravintolaan.
Saltissa kävimme pääsiäislauantaina siskoni ja tämän
poikaystävän kanssa. Olimme varanneet pöydän etukäteen ja hyvä niin, sillä
pieni ravintola Kadriorgin kaupunginosassa oli melkein täynnä. Suurin osa asiakkaista kuulosti olevan suomalaisia, mikä ei tullut suurena yllätyksenä,
sillä tästä ravintolasta on kirjoitettu viime aikoina paljon Suomen lehdissä. Ilman Saltin saamaa positiivista julkisuutta sinne ei välttämättä tulisi eksyttyä, sillä se on kadulle päin aika
huomaamaton ja rakennus, jossa ravintola sijaitsee, viittaa johonkin paljon
nuhjuisempaan kuin mitä sisätiloista paljastuu.
Huolimatta suomalaisasiakkaiden yliedustuksesta ja suomea
sujuvasti puhuvasta tarjoilijasta Salt ei ole mikään Amarillo, vaan osoittautui
erittäin tyylikkääksi ja viihtyisäksi ravintolaksi. Sisustus oli muodikkaan pelkistetty ja retro (vai pitääkö nykyään sanoa retron sijaan steampunk?), ja ruoka oli
herkullista. Listalla ollutta lammasta emme päässeet maistamaan, sillä se oli
ehtinyt jo loppua, mutta tilaamamme kala-, äyriäis- ja possuannokset olivat
kaikki todella hyviä. Itse otin kalaa, ja ensi kerralla taidan kokeilla siskoni
valitsemaa rapurisottoa, mikäli se on silloin vielä listalla. Myöskään jälkiruoissa
ei ollut valittamista. Ainoa miinus oli ehkä annosten pienehkö koko, sillä
Virossa olen jo tottunut siihen, että ravintola-annokset ovat useimmiten suurempia
kuin Suomen ruokapaikoissa. Koko lysti
viineineen maksoi neljältä hengeltä yhteensä noin sata euroa, joten Saltin hinnoissa ei sen sijaan ollut valittamista.
 |
| Iittalan kupit - ilmankos suomalaiset tykkäävät! |
 |
| Suklaafondant, kahvijäätelöä ja kinuskikastiketta. Tässä annoksessa oli vähän kaikkea. |
Liityn Saltia kehuvien joukkoon – käykää ihmeessä, jos
haluatte tutustua moderniin virolaiseen ravintolakulttuuriin! Paikka ei
sijaitse ihan keskustassa, mutta se on lyhyen ratikka- ja kävelymatkan päässä.
Syntymäpäiväni kunniaksi päätimme viimein tutustua myös
paljon puhuttuun F-hoone -ravintolaan Telliskivessä. Suomalaiset ovat tietysti
kohisseet paikasta jo pitkään, mutta se tuntuu olevan myös paikallisten,
etenkin pari- kolmekymppisten, suosiossa. Telliskiven entinen teollisuusalue
Kalamajan kupeessa on noussut viime vuosina erittäin suosituksi hipsterien
näyttäytymispaikaksi (enkä sano tätä millään pahalla). Sitä voisi kutsua jopa
uudeksi Kalamajaksi. Alue on täynnä hauskoja pikkuputiikkeja ja vähän
isompiakin sisustusliikkeitä sekä viihtyisiä baareja ja ravintoloita.
F-hoone sijaitsee vanhassa teollisuushallissa. Katto on
korkealla ja ikkunat suuria. Tämän ravintolan jos minkä sisustus on niin retroa
ja steampunkia kuin olla saattaa! Ei mitään turhaa hienostelua tai piiperrystä. Asiakaskunta oli perjantaina alkuillasta suurimmaksi osaksi nuorta,
opiskelijoiden näköistä porukkaa, joista monet olivat tulleet paikalle isolla
joukolla, mutta sekaan oli eksynyt myös muutama lapsiperhe ja joitain hiukan
vanhempia pariskuntia – suomalaisturisteja, arvelisin. Osa asiakkaista oli
tullut paikalle selvästi jo aiemmin päivällä, kannettavien naputtelusta
päätellen töitä tekemään.
Nuori asiakaskunta selittyy F-hoonen erinomaisella
hinta-laatu-suhteella. Etenkin alkuruoaksi valitsemani grillattu vuohenjuusto sinapinsiemenillä ja punajuuripestolla ja
jälkiruokavalintani eli crème brûlée vadelmasorbetin kera olivat hinnaltaan mitättömiä mutta maultaan taivaallisia. Pääruoaksi tilaamamme, F-hoonen oma hampurilainen eli furger, ei sen sijaan ollut
yhtä onnistunut kokonaisuus, mutta listalla on myös monia muita vaihtoehtoja,
joita täytyy testata seuraavilla käynneillä. Erityisesti F-hoonen kasvisruokia
ovat monet ylistäneet.
 |
| Täydellistä! |
Suosittelen siis myös F-hoonetta, jos ette ole siellä vielä
käyneet. Minä aion käydä toistekin.
