tiistai 25. heinäkuuta 2017

Vielä yksi ravintolavinkki: Mon Repos

Olen oikeastaan palannut jo Suomeen, ja pian on aika laittaa tälle blogille piste. Minun on kuitenkin jo pidemmän aikaa pitänyt kirjoittaa eräästä uudesta ravintolasta Kadriorgissa, joka teki kaikin puolin erittäin hyvän vaikutuksen. Muuttokiireissä sille ei ollut aikaa, mutta nyt äidin lihapatojen (tai oikeastaan kasvispatojen, äiti on näet nykyään kasvissyöjä) ja lastenvahtipalvelujen äärellä lomaillessa blogin päivitys vihdoin onnistuu. (Ja yläkerrassa nukkuva taapero ei kerta kaikkiaan voi herätä alakerrassa tapahtuvaan kirjoittamiseen, vaikka jostain kohtalon oikusta juuri näppäimistön naputus saa hänet yleensä havahtumaan kaikkein syvimmästäkin unesta. Eihän?)

Kadriorgin puisto tuli kolme vuotta ihan sen vieressä asuessa koluttua aika perusteellisesti läpi. Ihailin alusta alkaen erästä vanhaa, kaunista huvilaa puiston laidalla. Viime vuonna tämä viehättävä 1870-luvun rakennus remontoitiin ja siihen avattiin uusi ravintola nimeltään Mon Repos (Narva mnt 92). Tai oikeastaan uusvanha, sillä kyseisessä huvilassa oli samanniminen ravintola jo iloisella 1920-luvulla. Tämä paikallisen eliitin suosima, myös kasinolla ja kabareella asiakkaitaan viihdyttänyt illanviettopaikka jouduttiin tosin sulkemaan jo päälle vuosi avajaisten jälkeen, kun poliisi ratsasi paikan. Ennen Mon Repos'n paluuta rakennus oli ollut pitkään tyhjillään ja päässyt rapistumaan, mutta nyt se on herätetty uudelleen henkiin.


Uusi Mon Repos täytyi tietysti päästä testaamaan heti, kun se oli mahdollista (kiitos, appivanhemmat). Odotukset olivat korkealla, eikä pettyä todellakaan tarvinnut. Sisätiloissa meitä odotti huolellisesti restauroitu, paikan alkuperäisen hengen erinomaisesti (näin uskon) tavoittava ravintolasali. Myös ruokalistalla oli muutamia historiallisia annoksia vanhojen reseptien mukaan, jopa 1400-luvulta. Mon Repos'n menu yhdistelee uutta ja vanhaa.



Paikka on tunnelmaltaan ja interiööriltään niin ihana, että olisi ollut sääli, jos ruoka ei olisi yltänyt samaan. Mutta yltihän se! Suussasulavia makuja. Erityisesti mieleeni jäi jälkiruoka - ananasta samppanjassa, herkku vuodelta 1915. Karamellisoitua ananasta mantelikeksillä, sabayonkastikkeella ja lasillisella samppanjaa, joka kuuluu annokseen. Nam! 



Illastimme alakerrassa, mutta yläkerran neljän tai kuuden annoksen maistelumenu on varmasti sekin kokeilemisen arvoinen. Ennen muuttoa oli tarkoitus testata myös ravintolan terassi puiston puolella, mutta terassikelejä ei koskaan tullut. Lämmin suositus Mon Repos'lle joka tapauksessa, jos fine dining (tai miksei lounaskin) tunnelmallisessa huvilassa kiinnostaa!